Kun erosta puhutaan, liitetään asiayhteys yleensä kahden rakkaussuhteessa oleva ihmisen välille. Mutta oletko koskaan miettinyt, että kun ystävyyssuhde loppuu, siinä tulee samalla tavalla ero kahden ihmisen välille? Siinä käydään läpi myös tunteiden myllerrystä samalla tavalla kuin erosta seurustelukumppanista: joskus se on helpotus ja joskus asiaa suree pidempään. Haluan jakaa seuraavaksi oman kokemukseni ystävyyssuhteen loppumisesta. Ja vaikka niin luulin, emme tainneet koskaan todellisuudessa ystäviä ollakaan.
Tutustuminen
Tutustuimme samassa koulussa. Olin 16-vuotias ja juuri aloittanut uuden opinahjon ja olin alkanut tutustuu opiskelukavereihini. Eräs tyttö totesi yksi päivä, että haetaan Ansku (nimi muutettu) mukaan, että hän on tosi hyvä tyyppi. Oltiin jonnekin menossa tunnin jälkeen. Anskun kanssa meillä synkkasi hyvin, olimme aika samanlaisia ja aloimme hengailee samassa porukassa. Jossain vaiheessa suunnittelimme kurssialustat niin, että pääsimme samoille tunneille ja siitä ystävyys lähti liikkeelle.
Opiskelu- ja vapaa-aika
Olimme koulupäivät yhdessä päivittäin. Peruskaava meneekin aika lailla niin, että koulussa tutustut ihmisiin ja pikkuhiljaa vietätte myös vapaa-ajat yhdessä. Niin kävi tottakai meillekin. Porukka, jossa hengasimme, oli aika iso. Joskus kaikki oli mukana, minne ikinä menimme, joskus osa jäi pois. Me kuitenkin olimme aina samassa paikassa. Koulupäivien ulkopuolella juhlimme tai kävimme konserteissa tms. tapahtumissa, joissa 16-17 -vuotiaat käyvät. Tuli seurustelusuhteita ja uusia ystäviä poikaystävien kautta. Hänestä tuli minun paras ystävä, mutta jossain vaiheessa aloin miettimään, että olenko minä hänelle se hänen paras ystävä. Hän oli koulussa melko suosittu siinä mielessä, että hän tuli hienosti toimeen kaikkien kanssa. Hän oli yleisesti ”se hyvä tyyppi”, joista kaikki pitivät. Itse olin vähän hiljaisempi ja varautuneempi, joten ystävyyssuhteiden ja myös kaverisuhteiden luominen oli minulle vaikeampaa.
Kouluvuosien jälkeen aikuistumisen kynnyksellä
Koulu päättyi ja muutin pois vanhempieni luota. Hän oli muuttanut kotoa jo kouluaikana ja asui edelleen hetken kämppiksen kanssa samaisessa asunnossa. Olimme edelleen tiiviisti yhdessä mutta välillä huomasin taas viitteitä siitä, että haittaisiko häntä, jos en olisi edes mukana bileissä. Joskus tuntui jopa siltä, että huomaisiko kukaan täällä bileissä, jos vaan lähtisin pois? En nimittäin hirveästi viihtynyt tietyssä porukassa, jossa välillä vietimme aikaa ja joiden kanssa juhlimme. Minulla ei vain klikannut jutut yksiin näiden ihmisten kanssa. Vuosien varrella tuntui enemmän ja enemmän, että erkanemme toisistamme. Muistan erään kerran, kun hän oli eroamassa poikaystävästään, kuinka hän ei alkanut kertomaan minulle asiasta enempää. Ihmettelin tätä todella, koska he olivat olleet vuosia jo yhdessä ja tiesin heidän tarinan alusta alkaen. Samaisena iltana nähtiin meidän toista kaveria ja kun hän kysyi samaa asiaa, alkoi Ansku kertomaan hänelle kaiken. Katsoin vierestä vaan ja mietin et mitä just tapahtui?
Viimeinen viesti
Emme ole olleet missään yhteydessä nyt viiteen vuoteen. Viimeisen kerran nähtiin eräänä uutena vuotena, kun olin juhlimassa toisen ystäväni kanssa samaisessa kaupungissa. Päätimme nähdä häntä ja ihmisiä, joiden kanssa hän vietti uutta vuotta. Uusi vuosi meni oikein kivasti, mutta kun yritin myöhemmin sopia tapaamista ja viikonloppureissua hänen luokseen, hän keksi monta syytä, miksi tapaaminen ei onnistuisi. Työkiireet ja kaikki muut kiireet. Lopulta hän sanoi vielä suoraan, että hiljattain tapaamansa mies vie nyt kovasti aikaa. Totesin lopulta, että annetaan asian olla! Tiesin tämän viestin laiton jälkeen, etten kuule hänestä enää mitään. Ja näin kävi.
Mistä tunnet sä ystävän?
Ystävä ei keksi tekosyitä, hän ei kiertele tai kaartele, jos joku asia vaivaa. Ystävyys perustuu molemmin puoliseen vuorovaikutukseen, ei siihen, että vain toinen kysyy kuulumisia tai sopii tapaamisia. Ansku ei esimerkiksi koskaan käynyt minun luonani, minä menin aina hänen luokse. Kutsuin häntä myös käymään luonani, mutta ei hän koskaan tullut. Olen nyt tämän viiden vuoden aikana miettinyt näitä vuosia, kun vietimme aikaa yhdessä. Välillä olen oikein tajunnut tilanteita, joista nyt ymmärrän, ettei tosi ystävä niin käyttäydy. En tiedä miten kävisi, jos törmättäisiin sattumalta. Suomi on pieni maa ja tietysti se on mahdollista. Luulen, että varmaan vaihdettaisiin muutama sana ja siinä se olisi. Kuten Anssi Kela laulaa biisissä ”1972”: ”Vuorinen, ystävä takaa vuosien, ennen meni tunteja jutellen. ”Oli kiva nähdä”, nyt muuta sanoa osaa en.