En ollut pitkään aikaan viettänyt naispuolisen ystäväni kanssa aikaa kahden kesken. Olimme yleensä pariskuntina liikkeellä tai jos sainkin saunakutsun, niin Tero halusi aina tulla mukaan. Koin sen kuitenkin nolona ottaa oma mies mukaan naisten saunailtaan, niin jättäydyin mieluummin itsekin pois. En voinut sanoa Terolle, ettei hän saa tulla – hän oli kuitenkin minulle avoimesti kertonut, miten aiemmissa suhteissaan häntä kohtaan oltiin käyttäydytty asiattomasti tai jopa petetty tällaisissa ”naisten illoissa”. En halunnut hänen potevan pahaa oloa.
Kerran kuitenkin kävi niin, että naispuolinen ystäväni ilmaantui viettämään perjantai-iltaa meille yksin, koska hänen miehensä oli työreissulla. Ystäväni, nimetään hänet tässä vaikkapa Suviksi, halusi lähteä ravintolaan syömään ja mahdollisesti tanssimaan yökerhoon ”ihan vaan tyttöjen kesken, kun ei olla pitkään aikaan vietetty aikaa kahden”. Näin Teron ilmeestä, että hänellä nousi ihokarvat pystyyn. Suvi sai kuitenkin Teron jollain tapaa rauhoitettua, että me käydään vain syömässä ja tanssimassa – Tero voisi hakea meidät jo vaikka puoliltaöin.
Tero tuntui olevan OK asian kanssa ja ryhdyimme laittautumaan Suvin kanssa. Tero vei meidät keskustaan ja olin kummissani, että olenko oikeasti ”yksin” liikenteessä.
Jo ennen alkupalojen saapumista pöytään alkoi pommitus viestein. ”Onks siellä jotain uutuusannoksia?”, ”Mitä meinasit syödä?”, ”Nii, menitteks te nyt Amarilloon?”, ”Ai sä juot margaritaa..”, ”Miks vastaat niin hitaasti?”, ”Näyt olevan paikalla, mut etpä sit mulle vastaa”, ”Niinköhän ootte enää Amarillossa”.
Suvi yhdessä kohtaa nappasi mun puhelimen ja sanoi: ”Tero on aikuinen mies, kyllä se yhden parituntisen pärjää!”. Kauhulla mietin, mitä tapahtuu, kun en ole vastaamassa Teron viesteihin..
Saimme syötyä ja suuntasimme yökerhoon. En ollut kovassa humalassa, mutten kuitenkaan ajokuntoinen – sen verran oli kuitenkin huikkaa tullut otettua, että huomasin Teron viestittelyn nyt enempi ärsyttävän kuin huolestuttavan. ”Onks siel paljo porukkaa?”, ”Näkyyks siel tuttuja?”, ”Onks hyvä meno?”, ”Ootko muistanu juoda vettä?”, ”Mitä biisei siel soi?”, ”Mikset vastaa enää niin nopeesti, ootko niin kännissä jo?”, ”Pitäskö mun tulla jo hakee ku et enää vastaa”.
Lopulta olin niin ärsyyntynyt, kun huomasin olevani tanssilattialla koko ajan puhelin kädessä näpyttelemässä viestejä, joten laitoin Terolle viestin: ”Tule ite kattomaan, millanen meininki täällä on ja ketä täällä on, ku kerta noin paljon nyt kiinnostaa!” eikä mennyt viittä sekuntiakaan tuosta viestistä, kun Tero yhtäkkiä marssi tanssilattialle. Suvi kysyi suoraan, että mitä vittua sä Tero täällä teet? Mä sain soperrettua suustani vain, että miten sä noin nopeesti tänne tulit – johon Tero vastasi; ”No sä ite sanoit, että mä saan tulla”. ”Mut sunhan piti olla kotona?” ”Ainiin siis meinaatsä et mä en nyt sit oliskaan saanu tulla, et oot ollu tekemässä jotain mitä mä en sais nähdä?”.
Lähdin itkien yökerhosta pois. Menin istuskelemaan bussipysäkille ja muistan, kun mietin, että olenko mä tosiaan näin epäluotettava, näin huono ihminen, etten voi nähdä ystäviäni ilman Teroa. Olenko mä oikeasti niin humalassa, että mun perään pitää tuolla tavalla vahdata, vaikka nuorempana mä olin aina se, joka piteli muita tyttöjä hiuksista niiden oksentaessa ja raahasi känniset kaverit kotiin. Eikö se olekaan normaalia viettää joskus aikaa erillään?
Otin taksin kotiin ja Teron saapuessa muutama tunti myöhemmin, en edes tajunnut kyseenalaistaa, miksi Tero jäi yökerhoon eikä lähtenyt sieltä mun perääni. Mitä minä tein? Minä pyysin anteeksi, että olin Terolle niin ilkeä viesteissä. Ja että ihan tyhmä ideahan se oli ”tyttöjen kesken” lähteä minnekään, kun Teron kanssa on paljon kivempaa ja onhan se nyt fakta, että jos täytyy tuolla tavalla paeta omaa parisuhdettaan ”tyttöjen iltaan”, niin minun täytyy yrittää olla parempi tyttöystävä. Minä jäin.