Eroaminen ei ole koskaan helppoa ja vielä vaikeammaksi se tulee, kun suhteessa on yhteisiä lapsia. Eropäätöstä ei välttämättä tehdä kovin nopeasti ja niin heppoisesti ja kevyin perustein. Yhdessä saatetaan kituuttaa ”lasten takia” pitkäänkin. Aina se ei kuitenkaan ole järkevä ratkaisu, sillä lapset kyllä aistivat ja ymmärtävät, jos kaikki ei ole kunnossa. Lapset kärsivät rumasta ja jatkuvasta riitelystä, kuten mykkäkouluistakin. Mikäli vanhemmat ovat sopuisia ja elelevät kuten kaverukset, silloin lapset eivät välttämättä kärsi niinkään, mutta haluavatko vanhemmat elää platonisessa suhteessa, vai lähteä etsimään rakkautta ja intohimoa? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä ja päätöksiä, mutta aina eroa ei kannata ajatella isona, pahana mörkönä, josta seuraa vaan kärsimystä, vaan joskus se voi olla ainut oikea ja hyvä ratkaisu.
Lapset sopeutuvat yllättävän nopeasti uusiin tilanteisiin, mutta toki arpiakin voi jäädä, riippuen erosta; kuinka se hoidetaan ja miten eron jälkeinen elämä järjestetään. ”Vanhemmuuskuviot” voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri systeemiin. Ensimmäisenä yhteisvanhemmuuteen, jossa lapsi tai lapset viettävät yhtä paljon aikaa molempien vanhempien luona, esim. viikko/viikko -systeemillä. Toisena etä- ja lähivanhempisysteemiin, jossa toinen on pääsääntöinen huoltaja, eli arki hoituu käytännössä toisen vanhemman luota ja toinen vanhempi huolehtii lapsesta esimerkiksi vaan joka toinen viikonloppu. Sitten on systeemi, jossa toinen vanhempi poistuu lapsen elämästä joko kokonaan tai lähes kokonaan ja toinen vanhempi jää yksinhuoltajaksi. Näiden lisäksi on taatusti monia muitakin kuvioita maan ja taivaan väliltä, ihan miten vanhemmat vaan sopivat ja miten se on kullekin käytännössä helpointa ja viisainta järjestää. Erotilanteissa lastenhuoltajuus- ja asumiskuvioista sopiessa on apuna lastenvalvoja suojaamassa lapsen etua ja helpottamassa sopimista.
Ero on aina rankkaa henkisesti ja siitä toipuminen vie oman aikana. Käy lukemassa ajatuksiamme siitä, kuinka selvitä erosta.
Yksinhuoltajuus
On toki surullista, jos toinen vanhempi häviää lapsen elämästä kokonaan eron jälkeen. Usein nimittäin lapset tietyllä tapaa oireilevat isättömyydestä tai äidittömyydestä jossain vaiheessa elämää ja joutuvat käymään hylkäämisen traumaa läpi. Oireet ovat erilaisia eri ihmisillä. On toki poikkeustilanteita, joissa on hyvä, ettei vanhempi ole lapsen elämässä. Nämä ovat tilanteita, joissa vanhemman läsnäolo ei tee lapselle hyvää, esimerkiksi pedofiliatapaukset, jossa oma vanhempi on käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi tai tietyt vakavat päihde- tai mielenterveysongelmat, jotka voivat satuttaa lasta enemmän kuin vanhemman poissaolo.
Yksinhuoltajuus voi olla raskasta myös yksinhuoltajavanhemmalle itselleen, mikäli ympärillä ei ole vahvaa tukiverkkoa. Lapsista huolehtiminen on kuitenkin kokopäivätyötä ja siksi on hyvä, jos vastuuta voi jakaa kahden vanhemman kesken. Vanhemman pitää saada välillä hengähtää ja aikaa itselleen. Jos puoliso kuitenkin häipyy ja kaikki vastuu jää itselle, olisi hyvä, että lähipiiristä löytyisi auttavia käsiä. Mikäli yksinhuoltaja saa riittävästi aikaa lepoon ja palautumiseen, on hän myös parempi, jaksavampi ja läsnäolevampi vanhempi lapsilleen.
Yksinhuoltaja ei tietenkään välttämättä ole lopullisesti yksinhuoltaja, vaan rinnalle voi löytyä uusi, parempi kumppani, kuin lapsen biologinen toinen vanhempi ja ajan mittaan hänestä saattaa tulla aivan isän/äidin veroinen vanhempi lapselle.
Lähivanhempi ja etävanhempi
Eron jälkeen voidaan sopia, että toinen vanhemmista on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Lähivanhempi on se vanhempi, kenen luona lapsi pääsääntöisesti asuu ja arkeaan viettää. Etävanhempi saattaa olla lapsen kanssa esimerkiksi joka toinen viikonloppu. Monissa tapauksissa tämä saattaa olla toiselle vanhemmalle raastava, mutta ainut oikea käytännön kannalta sopiva ratkaisu. Etävanhempi saattaisi ehkä haluta olla lapsen kanssa enemmänkin ja myös arkena, mutta esimerkiksi pitkien työpäivien tai asuinpaikan vuoksi on käytännössä mahdoton ottaa lasta luokseen asumaan muuten kuin viikonloppuisin.
Jos entisen kumppanin kanssa välit toimivat, niin silloin toki tapaamisia voi järjestää useamminkin, aina kun tilanne sallii. Tämä systeemi on yleinen ja tosiaan usein käytännön syiden sanelema. Jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan ja lapsi on jo koulussa, ei lasta voi pitää viikolla eri paikkakunnalla kuin koulu jne.
Systeemi ei tietenkään ole mitenkään tasapuolinen, vaan toinen vanhempi kuormittuu enemmän, viettää arjen hyvine ja huonoine hetkineen lapsen tai lasten kanssa, kuuntelee kiukut ja hoitaa aamuheräämiset ja kiireen, kun taas toinen saa viikonloput, jolloin yleensä on enemmän aikaa tehdä kaikkea kivaa. Jotkut kokevatkin, että joka toinen viikonloppu on yhtä juhlaa, ei niin paljon rajoja ja aikatauluja. Helposti saattaa lähivanhempi katkeroitua, varsinkin lasten kiukutellessa kuinka ”sen toisen luona on paljon kivempaa!”. Toisaalta etävanhemman kanssa suhde ei välttämättä koskaan muodostu niin läheiseksi ja luottamukselliseksi, kuin sen tutun ja turvallisen ja tiukankin lähivanhemman.
Tasajako
Yhteishuoltajuus, jossa lapsi viettää saman verran aikaa molempien luona, esim. viikko/viikko -systeemillä on äkkiseltään katsottuna reilu kaikille osapuolille. Toki lapselle voi olla raskasta vaihtaa kotia joka viikko, mutta ainakin hän saa olla molempien vanhempien kanssa yhtä paljon. Tämä systeemi vaatii tietysti sen, että vanhemmat asuvat suhteellisen lähellä toisiaan, että lapsi voi käydä koulua tai päiväkotia turvallisesti kumman luota tahansa. Käytännön asiat vaativat jonkin verran miettimistä ja muistamista. Tietyt vaatteet, harrastusvälineet, tai koulukirjat ja muut tavarat ovat siinä osoitteessa, missä niitä milloinkin tarvitaan.
Monet vanhemmat kokevat tämän hyvänä, parhaana systeeminä, mikäli välit entiseen kumppaniin ovat riittävän hyvät. Viikossa, jolloin lapsi ei ole kotona, saa tarpeeksi aikaa itselleen, omille jutuille ja palautumiselle. Viikon jälkeen ikävä on kuitenkin jo kova ja lapsiviikolla voikin keskittyä täysillä lapseen ja antaa hänelle kaiken huomion silloin, kun keskittymistä vaativat muut asiat voi hoitaa lapsivapaalla viikolla.
Vanhempien välit
Päättävätpä eronneet vanhemmat valita minkä tahansa systeemin edellä mainituista tai keksiä oman, on tärkeintä saada keskinäinen suhde toimimaan edes riittävän hyvin. Kaikissa muissa tapauksissa lapsi kärsii, mutta vanhemmat eivät aina sitä omalta kiukultaan tai katkeruudeltaan huomaa. Ei ole mitään järkeä alkaa mustamaalaamaan entistä kumppaniaan lapselle, jonka vanhempi tuo ex on. Se ei palvele ketään. Ei ole lapsen asia, eikä velvollisuus kuunnella ikäviä asioita vanhemmastaan, vaikka ne totta olisivatkin. Vanhempi voi kuitenkin olla täysin hyvä vanhempi, vaikka olisikin paska kumppani. Lapsella on oikeus itse muodostaa mielipiteensä ja suhteensa tuohon ihmiseen. Myöskään ei ole tarpeen tahallaan hankaloittaa toisen vanhemman elämää pelkän koston vuoksi. Esimerkiksi, jos toisella vanhemmalla menee ylitöiksi ja hän soittaa ja pyytää hakemaan lapsen koulusta tai harrastuksesta, voi toinen vanhempi tuolloin aivan hyvin joustaa ja hakea lapsen. Ei ole aikuismaista jättää ihan vain kiusallaan toista pulaan.