Perhe-elämä ei ole aina helppoa, oli sitten kyse ydinperheestä tai uusioperheestä. Lasten kanssa tulee väistämättä erilaisia kasvatuksellisia haasteita, koska jokaisella on omat mielipiteensä ja työkalunsa kasvattaa lapsia. Myös lapsen oma persoonallisuus ja temperamentti vaikuttavat valtavasti siihen, millaisia haasteita kasvaminen tuo tullessaan. Jo ydinperheessä vanhemmat saattavat olla eri linjoilla siitä, miten lasta kasvatetaan, mikä on sallittua ja mikä on kiellettyä, missä menee rajat ja millaiset rutiinit perheelle tulisi muodostaa. Jos vanhemmat ovat aiheesta koko ajan napit vastakkain, syö se ensinnäkin vanhempien voimavaroja, mutta myös lapsi voi olla hämillään siitä, kun toinen sanoo toista ja toinen toista. Vanhempien olisi hyvä löytää jonkinlainen kultainen keskitie, mikäli ovat eri linjoilla monista eri asioista.
Sääntöjä siellä, sääntöjä täällä
Mitä tulee uusioperheeseen, voi tilanne olla vielä hankalampi. Kuvitellaan, että uusioperheen vanhemmilla on molemmilla omia lapsia ja lapset ovat tottuneet tietynlaiseen kasvatukseen ja sääntöihin omien vanhempiensa kanssa. Sitten uusiovanhemmat laittavat hynttyyt yhteen ja pitäisi yhtäkkiä alkaa tanssia myös toisen, uusiovanhemman pillien mukaan. Miten luovia tällaisessa tilanteessa? Ajatellaanpa vielä, että lapset ovat suurin piirtein saman ikäisiä. Toisen vanhemman lapsi tai lapset ovat tottuneet vaikkapa saamaan karkkia joka päivä, kun taas toisen vanhemman lapsi tai lapset ainoastaan lauantaisin. Tai toisten ruutuaika on puoli tuntia päivässä, kun toisilla ei ole minkäänlaisia ruutuaikarajoitteita. Sitten kun yhtäkkiä asutaankin saman katon alla, kumpia sääntöjä noudatetaan? Onhan aika epäreilua, jos samoilla säännöillä jatketaan edelleen ja toiset joutuvat katsomaan vierestä, kun toiset syövät karkkia harva se päivä ja katsovat telkkaria koko illan, kun toisilla on tiukemmat säännöt, eikä lupaa näihin asioihin? Kuinka selität uudet säännöt lapsille?
Lisähaastetta tulee vielä siitä, jos lapsilla on myös oman toisen vanhemman luona vielä täysin eri säännöt ja sielläkin uudet kumppanit kuvioissa. Eli lapsi saattaa saada jopa neljästä eri ”lähteestä” erilaista informaatiota, sääntöjen ja rajoitusten muodossa. Jos nämä neljä tahoa ovat ristiriidassa keskenään, ei ihme, että lapsi on sekaisin. Ja sehän ei ole lapsen syy.
Ihanat, kamalat teinit
Lapset ovat tiettyyn ikään saakka hyvin joustavia ja sopeutuvaisia erilaisiin tilanteisiin. Mitä selkeämmin rajat asetetaan ja niissä pysytään ja annetaan riittävästi rakkautta ja läsnäoloa, ei pitäisi suuria ongelmia syntyä. Sitten, kun tullaan teini-ikään, ovat haasteetkin hieman isompia. Monissa teini-ikäisten perheissä myrskyää, vaikka kaikki olisikin hyvin, eikä kasvatuksen kanssa muuten olisi ongelmia. Teinit kapinoivat, se kuuluu asiaan. Teini-ikäisten lasten saattaa kuitenkin olla astetta hankalampaa hyväksyä vanhemman uusia kumppaneita esimerkiksi, jos vanhempien ero on jäänyt jollain lailla käsittelemättä ja hyväksymättä. Teinit osaavat olla todella ilkeitä ja tehdä temppujaan, jos heillä on paha olla ja he kokevat, että heitä ei ole kuunneltu tai huomioitu.
Uusioperheiden vanhemmat saattavat ”pahimmassa” tapauksessa jopa ajautua eroamaan syystä, että uusi kumppani ja teini eivät mahdu saman katon alle. Yhteiselo ei kerta kaikkiaan onnistu ja teinin oma vanhempi on ikävästi puun ja kuoren välissä, koska ei voi oikein asettua kummankaan puolelle täysin ilman, että jompikumpi loukkaantuu. Puolueettomuuskin saattaa syvästi loukata herkässä iässä olevaa teiniä.
Lapsiluku
Uusioperhe saattaa myös muodostua pariskunnasta, jolla toisella on jo lapsia ja toisella ei. Näin ollen lapsettomasta tulee yhtäkkiä äiti- tai isäpuoli ja sen roolin omaksuminen voi tuoda omat haasteensa. Voi myös olla, että lapseton haluaisi omia lapsia uuden kumppaninsa kanssa, mutta kumppani saattaakin olla sitä mieltä, että hänen lapsilukunsa on täynnä, ei enempää. Miten siinä tilanteessa tulisi toimia? Riittääkö äiti- tai isäpuolena oleminen toiselle ja vaimentaako se biologisen kellon tikityksen, vai pitäisikö toinen yrittää puhua vielä ympäri? Vai erota ja etsiä kumppani, joka haluaa kanssasi yhteisiä lapsia? Vaikeita kysymyksiä.
Piinaavat exät
Joskus uusioperheen ”pahin vihollinen” voi olla toisen vanhemman ex-puoliso. Jos ero on ollut riitaisa ja toinen on kokenut suurta vääryyttä, saattaa hän heittäytyä hankalaksi. Jopa niin hankalaksi, että uusioperheestä ei tulekaan mitään ja päädytään eroon. Joskus taistelut pitää vaan valita ja miettiä, onko tämä suhde ja rakkaus sen arvoinen, että jaksaa toisen exän jopa vuosia jatkuvaa sabotointia? Voi olla, ettei uusi pariskunta pääse kunnolla missään vaiheessa nauttimaan toisistaan ja yhteiselostaan, kun aina joutuu olemaan varpaillaan siitä, mitä se exä nyt keksii. Toki, enitenhän exä aiheuttaa itselleen hallaa toiminnallaan, ruokkii katkeruuttaan ja tuhlaa elämäänsä negatiivisella kehällä, mutta joskus erot sokaisevat fiksujakin ihmisiä ja saavat heidät käyttäytymään irrationaalisesti.
Pahinta kuitenkin on, jos exä alkaa käyttää lapsia koston välineenä ja esimerkiksi mustamaalaa toista vanhempaa tai hänen uutta kumppaniaan perusteetta lapsille. Hän saattaa myös kiristää entistä puolisoaan lapsilla ja esimerkiksi heidän tapaamisoikeudellaan. Tai muuten vaan tehdä kaikenlaista kiusaa; ei toimita tarvittavia vaatteita ja tavaroita toisen osoitteeseen, tai ei suostu kuskaamaan lasta toisen luo tai ei jousta vastuunkannossa, jos toinen esimerkiksi joutuu jäämään ylitöihin, niin ei hae lasta päiväkodista tai harrastuksesta ja niin edelleen. Tällainen elämän hankaloittaminen silkasta koston halusta on ikävä kyllä hyvin tyypillistä. Harmi vaan, ettei ihminen koston huumassaan ymmärrä, että eniten hän tulee vahingoittaneeksi lasta, omaan lastaan.
Haluatko kertoa oman ihmissuhdetarinasi? Käy täyttämässä meidän yhteydenottolomake ja olemme sinuun yhteydessä!