Minulle on joskus sanottu, että vaikuttaisi siltä, että sinä olet aika hyvä riitelemään. Järkytyin! Olen rauhaa rakastava sielu, en erityisesti pidä riitelemisestä (pitääkö kukaan?), en suutu kovin helposti ja tiettyyn elämänvaiheeseen asti välttelin konflikteja kuin ruttoa. Sitten tapahtui jotain. Naks! Mitta tuli täyteen ja aloin riitelemään. Aloin puolustaa itseäni, rajojani ja mielipiteitäni vähän ärhäkämmin ja ajauduin konflikteihin ja huomasin kliseisesti, että mikä ei tapa, vahvistaa. Ilmeisesti puhuin siitä paljon ja avoimesti, koska sain tuollaisen kommentin riitelytaidoistani. En tiedä pitääkö se paikkaansa, olenko oikeasti hyvä riitelemään, mutta yhtään siltaa ei takanani ole palanut riidoista huolimatta ja ainakin luulen tietäväni teorian tasolla, miten riidellään hyvin. Hyvään riitelyyn kuuluu useita elementtejä, joita esittelen seuraavaksi.
Riitelytaidoissa keskeinen tekijä on ratkaisukeskeisyys
Riitelyn taustalla on usein joku ongelma, joka pitää ratkaista. Yleisimpiä ongelmia, eli riidan aiheuttajia ainakin parisuhteissa ovat raha-asiat, kotityöt, ajankäyttö, sitoutuminen, seksi, päihteiden käyttö, puolison käyttäytymisen tai sanomisen aiheuttama loukkaantuminen tms. Mitä ratkaisukeskeisemmin riideltävää asiaa lähestyy, on jo pitkällä. Ongelman voi ottaa puheeksi ja tarjota omaa näkökulmaa ongelman ratkaisemiseksi. Jos toinen torppaa sen täysin, ei pidä säikähtää vaan pyytää häntä antamaan omat vaihtoehtonsa ja ehkä asian (pitkänkin) puimisen jälkeen saatatte päätyä jopa kompromissiin. Joissain tapauksissa voidaan päätyä tietenkin eri teille, jos konsensusta ei löydy, mutta sekin on vain elämää ja joskus ihan hyvä niin.
Riitelyssä olisi hyvä pitää mielessä, että riidellään asioista, eikä henkilökohtaisuuksiin tulisi mennä. Toki tämä saattaa riidan keskellä unohtua ja aletaan syytämään solvauksia, mutta sehän ei auta mitään eikä ketään. Mitä rakentavampi keskustelu, sitä parempi lopputulos. Olisi hyvä analysoida itselleen ensin tuohtumuksen aihe; olenko loukkaantunut jostain mitä toinen sanoi tai teki? Tuohtumus pitää tietenkin päästää ulos, mutta on hyvin eri asia, ilmaiseeko sen esimerkiksi näin: ”minua loukkaa se, kun sinä toimit noin…” vai näin: ”sinä s**tanan k*sipää, taas sinä teit noin!”. Vaikka riidellessä se on vaikeaa, niin yritä olla loukkaamatta toista, se vaan pahentaa asioita. Itse en ainakaan koskaan ikinä milloinkaan pyri tietoisesti loukkaamaan toista – vahingossa saatan sitä kyllä tehdä, mutta yritän ilmaista itseäni pahoittamatta toisen mieltä. Aina voi myös yrittää pehmentää iskuja keksimällä vastapuolen ottelijasta tai tilanteesta myös jotain hyvää sanottavaa.
Sano se suoraan, muista pyytää anteeksi
Hyvässä parisuhteessahan ei suinkaan ole kysymys siitä, etteikö koskaan riideltäisi tai oltaisi asioista eri mieltä, tai pettyneitä toiseen, päinvastoin. Toimivassa suhteessa höyryt päästetään ulos ja sanotaan suoraan ne asiat mitä ei hyväksytä, tai mitkä ärsyttävät. Sen jälkeen niistä hyvinkin mahdollisesti riidellään. Entä sitten, ei se ole niin vakavaa. Tärkeintä on se, mitä tapahtuu riidan jälkeen. Saadaanko aikaan sovinto? Kompromissi? Anteeksipyyntö? Usein rajun riidan jälkeen anteeksipyyntö on paikallaan ihan molemmilta osapuolilta, vaikka ensin tuntuisi siltä, että tuo toinen saa kyllä pyytää anteeksi, minä en ole tehnyt/sanonut mitään väärää! Suosittelen kaikkia aloittamaan aina itsestä, eli analysoimaan ensin omaa toimintaa, kun parisuhde tai tilanne tuntuu riitaisalta. Teenkö minä jotain väärin tai käyttäydynkö minä nyt jotenkin epäreilusti? Sitä helposti lähtee aina ensin syyllistämään ja syyttelemään toista: ”sinä AINA, sinä sitä, sinä tätä, jäkä jäkä”! En sano, etteikö siinä toisessa se vika välttämättä olisi, mutta kiivas syyttely yleensä pahentaa tilannetta. Jos molemmat osapuolet katsovat ensin peiliin ja sitten vasta lähdetään purkamaan pattitilannetta, saattaa tilanne raueta hieman helpommin ja nopeammin.
Ehkä ärsyttävintä kuitenkin mitä tiedän, on mykkäkoulu. Meillä kotona sitä ei onneksi harrasteta, lähipiirissä kylläkin. Siis rai-vos-tut-ta-vaa! Joku viisas voisi kertoa mitä hyötyä siitä muka on? En ymmärrä. Kyllä asiat pitää puhua (tai huutaa) läpi, päästää ulos systeemistä. Sen jälkeen on niin paljon helpompaa jatkaa eteenpäin, jopa nauraa koko asialle. Meillä viimeisimmän riidan jäljiltä tavarat lenteli, mutta päivien päästä kun kyseinen episodi tuli mieleen, alkoi minua naurattaa. Nauratti siksi, kun en kerta kaikkiaan enää edes muistanut mistä riideltiin ja se, miten tunteet pystyivätkin kuumenemaan niin paljon, ilmeisesti kuitenkin aika mitättömästä asiasta. Ei siinä, ei se riitely kivaa ole, mutta joskus tarpeellista. Inhottavinta on nimittäin se, jos jotkin asiat jäävät kalvamaan ja alat vatvomaan niitä edestakaisin omassa päässäsi ja ne kasvavat ihan järkyttäviin mittasuhteisiin ja vie lopulta yöunet ja kohta mielenterveydenkin (jos vähän liioitellaan). Mitä jos et vatvoisi? Nosta kissa pöydälle, kysy? Kukaan ei ole ajatusten lukija ja sen vuoksi avoimuus ja puhuminen on todella, todella tärkeää. Pyri siis artikuloimaan ja argumentoimaan mahdollisimman selkeästi MIKSI olet vihainen, suuttunut, surullinen, loukattu tai mitä ikinä oletkaan, mistä mahdollinen riita voisi johtua. Opettele sanoittamaan tunteesi.
Päätä riita ja älä kaivele vanhoja
Riita olisi aina hyvä saada päätökseen. Jos kumpikaan ei anna periksi, on se todella, todella vaikeaa. Tule puolitiehen vastaan, silloin yleensä toinenkin laskee suojukset ja ottaa myös askeleen vastaan. Jos riita jää kesken, eikä kumpikaan anna periksi, se jää kaivelemaan. Jos toinen pitää mykkäkoulua, eikä edes suostu riitelemään, se jää kaivelemaan. Jos et itse uskalla ottaa koko vaikeaa aihetta esille ja teeskentelet että ”ei mulla mikään oo” vaikka mielessä kiehuu, se jää kaivelemaan. Siksi hetkellistä myrskyä ei kannata pelätä. Mitä nopeammin riita saadaan päätökseen, sitä nopeammin se on ohi. Kun ratkaisu on saatu ja pyydetty ja annettu anteeksi, ehkä harrastettu sovintoseksiä ja naurettu makoisasti riidan päälle, GET OVER IT! Älä jatka enää, älä nosta loppuun kaluttuja riidan aiheita enää esille, anna olla, next. Toki jotkut jäävät riitelyyn koukkuun ja samat aiheet toistuvat ja toistuvat loopilla… vai onko se sopiminen seksineen mihin jäädään koukkuun? Ehkä.