Eroaminen ei yleensä ole kovin helppoa. Tapoja hoitaa ero ja sen jälkipyykkiä on runsaasti. Eroaminen on aina surullinen asia, syystä tai toisesta, mutta kaikesta harmista huolimatta sen voi hoitaa myös hyvin ja tyylikkäästi tai sitten todella rumasti. Alla viisi huonoa tapaa erota. Älä siis pliis eroa näin!
1. Ghostaaminen
Ghostaaminen on suhteellisen uusi termi, jolla tarkoitetaan sitä, että vastapuoli ignoorataan täysin. Ei enää vastata viesteihin tai muutenkaan anneta kuulua itsestään mitään. Se toinen ei ikään kuin saa minkäänlaista selitystä sille, miksi hänet on yhtäkkiä hyljätty. Vaikka termi on uusi, on tapa vanha. On sitä ennenkin jätetty kumppaneita ilman selityksiä. Ymmärrän syyt ghostaamisen taustalla. Ei uskalleta kohdata sitä toista osapuolta, vaan annetaan olla, mutta tämä ei kuulu aikuisten ihmisten käyttäytymiseen. Aikuisen pitäisi osata kantaa vastuunsa ja olla suoraselkäinen, kohdata toinen ja sanoa asia niin kuin se on.
Ghostaaminen on jollain tasolla ok siinä vaiheessa, kun ei vielä seurustella, eli jos toinen esimerkiksi vasta vikittelee toista ja vasta viestitellään ensimmäisiä kertoja. Ehkä vikittelijä on liian luotaantyöntävä heti ensimmäisten viestien jälkeen, eikä toinen halua niihin vastata. Ei ole pakko, ei ole velvollisuutta, mutta jos olette jo alkaneet tapailla, silloin olisi hyvä käyttäytyä aikuismaisesti ja sanoa, että ei nappaa, jotta toisen ei tarvitse elätellä turhia toiveita. Näin hänkin pääsee siirtymään eteenpäin, ilman sen kummempia kummasteluja miksi toisesta ei yhtäkkiä kuulu.
2. Viesti
Kuinkahan moni meistä on jättänyt/tullut jätetyksi tekstiviestillä tai viestillä jonkun muun kanavan kautta? Tämä on myös vanha tapa ja suosittu teinien keskuudessa. Tämä, kuten ghostaaminenkaan, eivät kuulu aikuisen ihmisen käyttäytymiseen, mutta ikävä kyllä myös aikuiset harrastavat tätä. Syyt ovat samat kuin ghostaamisessa, yritetään päästä mahdollisimman helpolla. Mietitään omasta mielestä järkevä ja perusteltu viesti, lähetetään se ja sen jälkeen vastuu on siirretty omilta harteilta pois. Lapsellista. Vastuu ei lopu siihen, vaan etenkin parisuhteen päättyessä pitäisi myös kuunnella toista ja antaa hänen purkaa tunteitaan. Viesti on liian kylmä tapa ja liian helppo jättäjälle.
Jotkut ihmiset saattavat myös yhdistää viestin ja ghostaamisen, eli laitetaan ensin viesti tyyliin: ”mä en tahdo olla enää sun kaa” ja sen jälkeen ghostaaminen alkaa, toinen ei saa enää mitään vastakaikua tai selityksiä. Ei hyvä. Ole siis aikuinen ja keskustele ero läpi kumppanisi kanssa. Anna hänen tuntea tunteensa, hän ei ole niihin syyllinen yksin, vaan osa niistä kuuluu myös sinulle.
3. Oikean syyn pimittäminen
Aika usein suhteet päättyvät moneen eri versioon sen syistä. Itselle ja ehkä ulkopuolisille saatetaan selittää oikea syy, mutta jätetylle osapuolelle kerrotaan ihan eri versio. ”Vika ei ole sinussa, vaan minussa”, ”en ole nyt valmis sitoutumaan” ”tarvitsen aikaa yksin”. Tuttuja ja kliseisiä fraaseja, joita käytetään, kun ei haluta enempää satuttaa toista. Totuus voi kuitenkin olla se, että näiden fraasien käyttäjällä on jo uusi heila kiikarissa tai vielä pahempaa; uusi suhde on jo alkanut toisaalla, mutta totuutta jätetylle kumppanille ei uskalleta kertoa. Ei kovin suoraselkäistä tämäkään. Ja, uskokaa tai älkää, jätetty kumppani saa yleensä jotakin kautta kuitenkin tietää uudesta suhteesta. Tämä satuttaa vielä tuplasti lisää, kun hän tajuaa, että hänelle on valehdeltu päin naamaa! Ole siis rehellinen, vaikka se hetkellisesti sattuukin ja tuntuu pahalta mutta lopulta se on ainoa oikea ja reilu tapa.
4. Soutaminen ja huopaaminen
Tiedättekö niitä pariskuntia, jotka eroavat ja palaavat yhteen, eroavat ja palaavat yhteen, eroavat ja palaavat yhteen. Et enää pysy kärryillä ovatko he nyt taas yhdessä vai ovatko he eronneet, kun soutamista ja huopaamista tapahtuu jatkuvasti. Jopa jotkut avioparit jättävät erohakemuksia harva se viikko ja sitten vetävät pois. Kuulostaa kuluttavalta. On ymmärrettävää, että rakkaus on monimutkaista ja repivää ja uusia mahdollisuuksia halutaan antaa ja käyttää ja uskotaan sokeasti siihen, että kyllä tämä tästä vielä hyväksi muuttuu, mutta kuinka usein oikeasti niin käy? Kierre jää helposti päälle ja ajan mittaan aletaan erota ihan pikkuriidoista, vaikka tiedetään, että huomenna ollaan taas yhdessä. Omalle tilanteelle ehkä sokeutuu, eikä ymmärretä, että ulkopuolisten silmin touhu alkaa näyttää jo koomiselta. Tosin, mitäpä se ulkopuolisille kuuluukaan.
Kai tätä soutamis- ja huopaamistyyliä voi joissain tapauksissa kutsua myös läheisriippuvuudeksi. Ei uskalleta päästää toisesta irti, vaan tukeudutaan siihen tuttuun ja turvalliseen, vaikkei suhde olisikaan onnellinen. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään, että pitäisikö lopullinen päätös tehdä ja vaan irrottaa, ettei kaikki energia ja elämä mene hukkaan riitaisassa ja kuluttavassa suhteessa.
5. Kostaminen
Kostaminen on todella lapsellista. Silti monet tunnekuohuissaan tähän sortuvat eron jälkeen. Henkilö tuntee tulleensa todella loukatuksi ja haluaa antaa samalla mitalla takaisin. Tuttuja tarinoita on ne, jossa mennään eron jälkeen sänkyyn toisen osapuolen ystävän tai sisaruksen tai muun läheisen henkilön kanssa, ihan vaan kostoksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei toinen osapuoli välttämättä aina ole edes moksiskaan. Kostotoimissa kannattaa miettiä, onko se sen arvoista, vai nolaatko vaan itsesi.
Kostamisessa on erilaisia tasoja, harmittomia ja todella traagisia ääripäitä. Harmittomiin kuuluu esimerkiksi ”kostokroppa”. Jotkut alkavat esimerkiksi treenata ja kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköön eron jälkeen (loogista, että pärjää sinkkumarkkinoilla) ja samalla yritetään aiheuttaa harmituksen ja katumuksen tunteita jättäjässä. Harmitonta, ja vaikkei kostokropasta enää mitään hyötyä tai vaikutusta olisikaan menneeseen suhteeseen, niin ainahan terveelliset elämäntavat, ruoka ja liikunta ja sitä myötä virkistynyt olomuoto on hyvästä.
Sitten on näitä kostajia, jotka haluavat kaikin tavoin hankaloittaa toisen elämää. He eivät esimerkiksi suostu kirjoittamaan avioeropapereita tai muilla tavoin haluavat tahallaan hankaloittaa toisen osapuolen siirtymistä elämässä eteenpäin. Aletaan riitelemään esimerkiksi rahasta tai yhteisistä tavaroista. Jotkut käyttävät yhteisiä lapsia vallankäytön välineinä ja kiristävät niillä. Kaikista pahimpia on erinäiset perhesurmatragediat, eli kun ihminen ajautuu täysin äärimmäisiin tekoihin eron jälkeisessä pahassa olossa. Siinä kohtaa kärsivät kaikki ja se on varmaan kostajan tarkoituskin, mutta sairas sellainen.
Kostamista pystyy ehkä jotenkin välttämään nimenomaan sillä, että suhteesta pois haluava ottaa oman vastuunsa erossa, eli kantaa vastuuta myös jätetyn tunteista, toki tiettyyn rajaan saakka. Ei ole tarkoitus kuitenkaan vuosikausia olla olkapäänä ja elätellä turhia toiveita toisessa osapuolessa mutta kuitenkin yrittää olla reilu ja empaattinen toisen kärsiessä ja koittaa saada hänet näkemään eron ja eronjälkeisen elämän hyvät puolet.